Kudontakurssin ensimmäisinä päivinä olen päässyt suoraan kankaanrakentamiseen, koska loimen loin jo edellisen kurssin lopussa. Loimena siis on tässä huivissa keltainen Juhani-lanka. Värjäsin langan keltaiseksi värjäyskurssilla.
Tämä loimen laittaminen tuntui jo paljon helpommalta, koska olen jo yhden tehnyt kulttuurilähtöisen tuotteistamisen kurssilla. Tai itseluottamusta oli enemmän, kun jo vähän tiesin että mitä pitää tehdä. Vähän kyllä ihmettelen, että miten jo yhden loimen laiton jälkeen tuntuu paljon helpommalta tehdä seuraava. Vaikka neuvojahan piti Marilta tietysti kysellä..
Eli ei se kankaankudonta ja loimen laittaminen mitään rakettitiedettä ole, vaikka vähän niin luulinkin. Siitä olen kyllä ylpeä, että osasin ihan itsekseni järkeillä polkusten sidonnan. Vaikka sidonta menikin päinvastoin, mitä piirroksessa oli, koska ymmärsin sen väärinpäin. Mutta siitähän vain oppii paremmin.. Tässä huivikankaassa on siis kanavasidos. Niisiminenkin meni ilman suurempia ongelmia.
Tässä kuvassa on siis loimilangat ilmeisesti niisitty ja pistelty pirtaan.
Tässä kuvassa olen saanut ensimmäisen polkusen sidottua ylä- ja alavälittäjiin.
Tässä näkyy kudonan aloitusta. Oranssi lanka on myös itse värjättyä ja vihreä on kaupasta ostettua 7 veljestä.
Pingottimen kanssa meinasi olla ongelmia, koska osa oli liian pitkiä, ja osa liian lyhyitä. Niinpä yhdistin ihan pienen pingottimen ja yhden vähän pidemmän. Mutta eilen huomasin, että en ollut kunolla tarkistanut tuota leveyttä. Huomasin, että huivin leveys olikin n. 36-37 cm. Ja tarkoitushan oli olla 40 cm. Laitoin sitten pingottimen vähän leveämmälle, ja tästä lähtien muistan tarkastaa leveyden.
Olen kyllä todella nyt innostunut kudonnasta ! Mielelläni olisin koulullakin pidempään, mutta lapset vähän vaativat että pitää tulla ajoissa kotiin. Mutta onneksi perjantait ovat hyviä työpajapäiviä, jolloin voi käydä kutomassa.
,
Ompelun viimeiset päivät menivätkin sitten erilaisia tuotteita ommellessa. Ensiksi ompelin huovutuskurssilla tekemäni huovat, joista tuli lapsille rahapussit. Tein myös konekirjonnalla pussien päälle nimikirjaimet, että tunnistavat omansa...
Vetoketjut piti ommella piiloon, koska ne olivat ruskeita. Pussit eivät olisi näyttäneet kovin hyviltä, jos ruskeat vetoketjut olisivat olleet näkyvissä. Toisaalta olisinhan voinut myös ostaa ihan sopivan väriset ketjut. Mutta tilasin netistä muutakin ompelutavaraa, ja siellä oli tarjous 100 vetoketjua 10 eurolla. Enkä ehkä edes tullut ajatelleeksi sitä, miten ruskeat ketjut sopivat vihreään huopaan...
Sitten olikin seuraavassa painetun kankaan ompelu tyynynpäälliseksi. Ompelussa ei ollut isompia ongelmia, vaikka vetoketju ei mennyt niin piiloon kuin oli tarkoitus. Se johtui siitä, että unohdin, mitä olin Marjo-open kanssa sopinut. Mutta muuten olen ihan tyytyväinen päälliseen.
Sitten oli vielä verhokapat, jotka myös painoin itse kankaanpainantakurssilla. Alunperinhän ne olivat 2 kpl paneeliverhoja, jotka löysin kirpparilta. Materiaali taisi olla pellavaa. Tein siihen ylimääräisen vaaleanpunaisen tankokujan, jotta sain pituutta lisää verhoon. Ensimmäisen verhon ompelin kurssilla keskiviikkona ja toisen teinkin itsenäisesti eilen, perjantaina. Onneksi tajusin keskiviikkona kirjoittaa ohjeet ompelujärjestyksestä, sillä muuten ompelu ei olisi todennäköisesti onnistunut.
Kuvat ovat ehkä hieman tummia, mutta toivottavasti niistä näkee oleellisen. Tykkäsin kyllä myös verhojen ompelusta, koska siinä ei tarvinnut pelata vetoketjujen kanssa.
Ja sitten vähän itsearviointia:
Opin kurssin aikana todella paljon, vaikka monta asiaa piti tehdä kantapään kautta, että se meni perille. Saumanvarojen kanssa on vielä tekemistä, sekä ihan viivasuoraan ompelussakin. Täytyy kiittää kärsivällistä opettajaa, joka jaksoi aina neuvoa, vaikka tuntui välillä että hakkaan päätäni seinään.. Mielelläni olisin ollut pidemmälläkin kurssilla, mutta hyvä näinkin. Ompelun into ainakin syttyi, ja täytyykin alkaa myös kotona ompelemaan. Vielä olisi paljon harjoiteltavaa tuotteiden viimeistelyssä, että osaisin tehdä myyntikelpoista jälkeä. Mutta sehän vaatii vain harjoittelua. Kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen siihen, että osaan käyttää ompelukonetta, eikä sormi mene heti suuhun, jos joku ongelma tulee.
Tosiaan sain vhs-nahkamaton valmiiksi ja letitin hapsut. Tässä siis täysin valmis matto:
Maton päissä letit ovat vain erikokoisia, koska vahingossa tein ne eri määrällä lankoja. Mutta ei se paljon haittaa, koska tuohan on tavallaan prototyyppi. Seuraavassa osaankin sitten jo tehdä oikein.
Materiaalikustannuksista sen verran, että ainoa asia, mistä jouduin maksamaan, oli nahkatakki, joka oli 6 €. Vhs-nauha ja keltainen kalalanka olivat minulla valmiiksi hankittuna, ja sain ne ilmaiseksi.
Itsearviointia
Suunnitteluvaihe ei kestänyt kovin pitkään, koska minulla oli alusta asti jo mietitty tuote, minkä aioin tehdä. Mietin alussa myös sitä, jos olisinkin valinnut tekniikan, jonka jo osaan. Eli neulominen tai virkkaus. Mutta totesin, että itse opin enemmän kun valitsen sen tekniikan jota en vielä osaa.
Kulttuurini oli siis populaarikulttuuri, joka tuli oikeastaan vhs-nauhojen myötä. Etsin siitä tietoa, sekä vhs-nauhoista ja niiden historiasta.
Kangaspuiden loimien laittaminen oli hieman hankalaa, kun vaiheita oli aika paljon, ja en heti muistanut kaikkea. Myös oikeiden solmujen teossa oli hankaluuksia, vaikka ne lopulta opinkin. Jossain vaiheessa huomasin olevani itselleni ehkä vähän liian ankara, koska soimasin itseäni siitä, etten heti kerralla osannut kaikkea oikein. Mutta nyt ymmärrän että noinkin monimutkainen asia kuin loimen laittaminen puihin vaatii aikaa ja sitä harjoittelua. Toistoja pitää vain tehdä, niin kyllä sitä sitten pikkuhiljaa oppii.
Kurssi oli mielestäni todella mukava ja opettavainen. Vaikka alussa tuntuikin, että mitä ihmettä tästä vielä tulee...
Otin itselleni joululomaksi vähän kotitehtäviä, eli pussukoiden ompelun opettelun. Ja kyllähän minä sitten ompelinkin. Varsinkin kun sain uuden ompelukoneen, joka toimii paremmin kuin entinen. Itse pussukoiden teosta en muistanut ottaa kuvia, mutta tässä on osa niistä, jotka tein lomalla:
Olen tehnyt nyt yhteensä kotona ja koulussa 14 pussukkaa. Mutta nyt voin sanoa, että ompelu alkaa sujua, ja tiedän miten vuori ja kulmat ommellaan. Aika monta pussukkaa piti ommella, että viimein tajusin esim. kulmien ompelun. Kuvassa näkyvistä pussukoista eivät kaikki vielä ole oikeanlaisia, mutta tuon sinisen pussukan jälkeen ymmärsin kunnolla, miten homma tehdään. Maanantaina ompeluhommat jatkuu, kun teen kotona vielä ompelua.
Täytyy sanoa, että nyt kun olen käyttänyt aika paljon ompelukonetta, niin enää se ei ole semmoinen mörkö, mikä ennen ompelukurssia oli. Ja Marjo-opelta opin, että sitä ohjekirjaa saa ja pitää käyttää. Nyt olen jo miettinyt, mitä voisin seuraavaksi alkaa ompelemaan, koska sehän on tosi mukavaa touhua !
