Asiakaslähtöinen valmistaminen vko 8

Tällä viikolla alkoi sitten asiakaslähtöinen valmistaminen. Omat suunnitelmani ovat jo melko pitkällä, olen kutonut jo kolme kokeilutilkkua ja jonkun verran piirtänyt luonnoksiakin. Huomaa kyllä, ettei piirtäminen ole se vahvin alueeni, koska tuntui että kudotun pinnan aikaansaaminen piirtämällä oli tosi vaikeaa. Mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa helpotu, kun vaan tekee suunnitteluhommia enemmän. Olen alkanut tekemään kollaasia Pinterestiin, koska sähköinen versio on helpompi tehdä, ja netistä saa enemmän kuvia. Mutta pieneksi ongelmaksi muodostui se, että haenko kollaasiin niitä kuvia, joista ajattelen asiakkaani, eli siskoni pitävän, vai otanko niitä kuvia, jotka minun mielestäni sopivat kyseiseen tilaan. Yritän kovasti pitää mielessä sen, että tämä on minun koulutyö, ja teen asioita oman oppimisen kannalta parhaalla tavalla. Linkki kollaasiin: kollaasi matto

Tässä 2 ensimmäistä kokeilutilkkua:

Kuviakin olen jonkun verran ottanut, tosin pitäisi muistaa vaan paljon useammin ottaa kuvia omasta edistymisestä. 

Vielä ennen hiihtolomaa tulin värjäämää lankoja, kun olen sitäkin ajatellut jo pitkään. Olin ostanut tarjouksesta 4 kerää Novitan Aapo-lankaa, ja sitä nyt värjäilen. Lankojen värjäys on kyllä todella mukavaa. Se ei ole niin monimutkaista kuin kankaiden värjäys, ja suolaa ja väriaineitakin tarvitaan aika paljon vähemmän. 

Tässä on kuva reseptin laskuista. Otin mallia edellisistä värjäysresepteistä.

Tässä ovat langat liemissään. Violettia kattilaa en sekoitellut kovin usein, kun halusin lopputuloksesta epätasaisen. 

Tässä valmiit värjätyt langat.  Olen kyllä todella tyytyväinen lopputulokseen, vaikka alussa pitikin hetken aikaa muistella, miten tämä värjäys menikään. 

Kudontakurssin loppu ja itsearviointi, asiakaslähtöistä suunnittelua

Niin se aika vain meni ja kudontakurssikin loppui. Vähän liian nopeasti meni kyllä aika, olisin mielelläni jatkanut vaikka miten pitkään. Sain yhteensä 4 loimea laitettua puihin, joten olen ihan tyytyväinen. Itselläni olikin tarkoitus saada kokemusta nimenomaan loimen laittamisesta. Tein vielä toisenkin koeloimen, mihin otin väreiksi valkoisen ja harmaan. Koska meillä on seuraavaksi asiakaslähtöinen valmistaminen ja minun asiakkaalla, siis siskollani Saaralla, on toive saada harmaa-valkoinen matto. Eli aloin jo suunnittelemaan seuraavaa hommaa. Sidonta ja kuvio toive oli ruusukas, ja siitä vähän isompi kuvio. Olemme käyneet jo yhden suunnittelupalaverin Saaran kanssa, josta tulikin paljon tietoa. Tässä koeloimessa olenkin tehnyt isompaa kuviota asiakkaan värien mukaan:

Laskimme jo Mari-open kanssa vähän kuteiden menekkiä, ja mietimme myös sitä, että jos käyttäisikin kuteen seassa hieman lakanakankaasta leikattua kudetta. Se voisi keventää mattoa hieman. Tästä aionkin tehdä seuraavan kokeilun. Ja tietysti pitää keskustella asiasta asiakkaan kanssa. 

Ja sitten itsearviointiin:

Kangaspuut eivät olleen ihan vieraat, kun aloitimme kurssin, koska olin jo kulttuurilähtöisessä kurssissa kutonut nahka-vhs-maton. Tosin silloin oli pieni pelko, että miten oikein osaan tehdä mitään.... Mutta nyt kun olen saanut laittaa yhteensä jo 5 loimea, niin tuntuu siltä, ettei ne kangaspuut mikään hirviö olekaan. Itseluottamusta on tullut todella paljon, eikä loimen laittaminenkaan enää kestä niin kauaa. Hyvä asia on myöskin se, ettei koko ajan tarvitse olla kyselemässä opelta, että mitäs nyt tehdään. Tosin vieläkin meinaa välillä unohtua vaiheita välistä. Mutta sitä vartenhan täällä ollaan, että nimenomaan opitaan asioita. 
Innostuin kyllä kutomisesta todella paljon ! Aluksi kuvittelin, että loimen laitto ja kankaanrakennus on tylsää ja vaikeaa hommaa, mutta sehän onkin ihan mukavaa. Se on tosi mukava juttu, kun saa sanoa, että olen itse laittanut loimet ja kutonut kankaan. 
Opin niin paljon uutta, että joinakin päivinä olin todella väsynyt mennesäni kotiin ;) Oppiminen on henkisesti välillä aika rankkaa, mutta todella palkitsevaa. 

Nyt kun peruskurssit on käyty, niin odotan entistä innokkaammin, mitä tämä koulutus tuo tullessaan. Olen kyllä ollut oikeastaan joka kurssista ja asiasta todella innoissani, tuntuu että tämä on juuri oikea koulu minulle. 

Huivi nro 2

Sain pinkin huivin kudottua, eikä kutomiseen mennyt kuin 3 päivää. Jännästi alkaa tekeminen nopeutumaan, mitä enemmän saa tehdä. Pinkkiin huiviin oli laskettu loimen pituudeksi 3, 10 m, ja silti sain sen nopeammin valmiiksi kuin sen edellisen keltaisella loimella tehdyn huivin. Asiaan varmaan vaikutti myös se, että olin harjoitellut samalla kanava-sidoksella sen edellisenkin huivin. 

Laitoin huiviin 4 mallikertaa pinkkiä lankaa, ja 2 mallikertaa karvalankaa. Olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Samalla mallilla voisi tehdä vaikka seinätekstiilin, tosin ehkä eri väreillä. 

Vaikka huivi on aika pitkä, ei se silti ole liian pitkä. Jos on kylmä ilma, sen saa tarvittaessa vaikka kiedottua vähän päänkin ympäri. Seuraava loimi oli lyhy, noin 140 cm pitkä. Siitä tuli suunnittelutyö, johon kudon ruusukas sidoksella erilaisia vaihtoehtoja kuvioista. Olen saanut siskolta tilauksen matosta, jonka aion tehdä asiakaslähtöisellä kurssilla. Vähän sitä ajatellen nyt tämän kokeilun tein. 

Valkoisen trikookuteen kanssa oli vähän ongelmia, koska sen paksuus vaihtelee niin kovasti, mutta se ei onneksi tuollaisessa suunnittelujutussa haittaa. Itse kyllä ihastuin kovasti tuohon ruusukassidokseen ja sen erilaisiin variaatioihin. 
Perjantaina piti suunnitella siskon kanssa mattoa, mutta poika tuli kipeäksi, joten se ei onnistunutkaan. 

Eka kudonta valmis

Sain ensimmäisen kudonnan valmiiksi viime tiistaina, jos oikein muistan. Tarkoitus siis oli, että huivi olisi ollut 40 cm leveä, mutta vaikka minulla oli käytössä pingotin, niin se jäi vähän vajaaksi. Lisäksi pituuskin jäi vähän liian pieneksi, koska lopussa kiristin kangasta liikaa, eivätkä viriöt enää auenneet. Olisi pitänyt kutoa siis kangas löysemmällä, niin olisin saanut pituuttakin enemmän. Mutta ihan hyvä huivista kuitenkin tuli. 

Sitten pitikin jo miettiä seuraavaa työtä. Olin ostanut kädentaitomessuilta 3 kerää pinkkiä karvalankaa, jonka halusin käyttää johonkin. Kotona en olisi luultavasti kerinnyt tekemään siitä mitään, joten keksin ottaa karvalangat kouluun. Lisäksi minulla oli 1 kerä pinkkiä Nalle-lankaa, joka sopisi loimilangaksi. Laskujen mukaan tarvisin sitä Nalle-lankaa 1,7 kerää, joten ostin vielä 2 kerää lisää. 
Aluksi ajattelin, että kutoisin huivin pelkästään karvalangalla, mutta Mari ehdotti, että siitä saisi hyvän myös niin, että kudon suuremman osan Nalle-langalla, mutta kudon sitten karvalankaa väliin ikäänkuin tehosteeksi. 

Kuvassa loimi näyttää hieman todellista tummemmalta. Nyt osasin jo loimen luonnissa ja ohjeiden avustuksella itse tehdä suurimman osan eri vaiheista. Tämä pinkki loimi on jo kolmas itse luomani loimi, joten itsevarmuuttakin alkaa vähän tulla. 

Tässä kuvassa olen laittanut loimen pohjukat apuvarpaan, ja loimilangat käärinpirtaan. Sen jälkeen olen kiertänyt loimen tukille. Kuvassa olen nostanut loimen ylös ja leikanut pohjukat auki, sekä solminut vetosolmut. Seuraavana vaiheena taisi olla niisiminen, josta en ottanutkaan kuvaa.



Tässä kuvassa on menossa pirtaan pistely. Pistelin 3 lankaa yhteen väliin, sitten 3 tyhjää jne..

Sain kankaanrakentamisen valmiiksi torstaina, ja eilen perjantaina pääsin aloittamaan kutomista. Unohdin ottaa kuvan siitä, minkälaista huivia on tulossa... 
Mutta 3 loimen jälkeen jo voin sanoa, että tämä muuttuu koko ajan helpommaksi, mitä enemmän tekee. Tavoite on tietysti päästä tekemään mahdollisimman monta loimea tämän kudontakurssin aikana.