Maanantaina sain laitettua loimen puihin kudontavalmiiksi, ja aloin kutomaan. Tarkoitus on siis kutoa kasvivärjätyistä langoista shaaleja. Niisiminen ja pirtaan pistely olivat vielä helppoja juttuja muistaa, mutta kun piti mennä puiden alle sitomaan polkusia ja välittäjiä, niin enhän minä meinannut muistaa miten kaikki menikään. Onneksi minulla on kankaanrakentajan oppikirja, mistä pystyin lukemaan, mitä piti tehdä.
Hyvin ne polkusimet ja välittäjät tulivat kuitenkin sidottua, ja onneksi ei ollut kuin 4 polkusta ja 4 välittäjää. Kun olin tehnyt alkusolmut, totesin että niistähän tuli aivan liian pitkät. En alkanut kuitenkaan enää niitä korjailemaan, koska kyseessä on vain koeloimi. Oikeaan työhön laitan sitten lyhyemmän solmut.
Keskiviikkona kävin myös Savulahden koululla Palokassa luomassa loimen lasten kangaspuihin, sekä korjaamassa pöytäkangaspuiden niisivarsia. Homma on osittain vielä kesken, koska otin toiset lasten kangaspuut mukaani, ja sanoin luovani loimen koulun luomapuilla. Luontikehys oli minulle aivan uusi asia, mutta sain kuin sainkin luotua sillä yhden 10 metrin loimen.
Oli kyllä tosi mielenkiintoista oppia luomaan loimi tuollaisella kehyksellä. Tosin eihän se kunnon luomapuita voita. Sitten olenkin kutonut koelointa aika pitkälle ja eri väreillä:
En tiedä, miksi vasen reuna jää paljon löysemmäksi kuin oikea reuna. Vaikka niinhän se kuulemma on, että toinen jää aina toista reunaa löysemmäksi, riippuen siitä, onko kutoja oikea- vai vasenkätinen. Yritin kyllä yhtälailla molemmissa reunoissa kiristää kudetta. Nyt kun olen kutonut jo pidemmälle ja erilaisellä poljennalla, niin reunatkin ovat jo enemmän samanlaiset. Nyt olen löytänyt sellaisen poljentavan, jolla saan haluamaani kuviota. Todennäköisesti shaaleihin tulee tämmöinen kuvio:
Tässä vielä kuva sidospiirroksesta, josta löysin tuon poljennan. Se oli siis tuo kuva 95, keskimmäinen.
