Valmis matto

Viime torstaina tosiaan sain loimet laitettua kangaspuihin, ja aloin jo vähän kutomaankin. Alussa kokeilin nahkan ja vhs-nauhan kanssa myös lakanakudetta, mutta totesin että haluankin enemmän nahkaa mattoon. Siispä jätin lakanakuteen pois niin, että tein muutaman heiton koko maton aikana sillä. 

Kudoin siis mattoa yhteensä vajaa 5 päivää, eli aika nopeasti se valmistuikin. Tosin eihän sen kokokaan ole kuin 50 cm * 1 m. Mutta tämä oli tosi hyvä kokeilu, ja tulen luultavasti vielä jossain vaiheessa samantyyppistä mattoa tekemään. Reunat vedin tosi tiukalle, ettei tulisi löysiä reunoja, mutta muutamassa kohdassa on kyllä vähän löysyyttä. Olen vähän ihmeissäni siitä, että reunat tulivat niin suoriksi. Ensimmäisessä matossani on reunat vähän miten sattuu, mutta tässä ilmeisesti tajusin tuon pingottimen käytön. 

Hapsujen solmimisen jälkeen päätin vielä letittää hapsut. Mutta letit maton eri päissä ovatkin eri kokoiset, koska olen huomaamattani letittänyt hapsut eri lankamäärillä. Mutta ei sekään nyt kovasti haittaa, koska nyt siitä näkee hyvin, miten hapsut voi solmia ja letittää eri tavoilla. 

Joulun jälkeen on vielä 4 päivää tätä kulttuurilähtöistä kurssia jäljellä, enpä vielä tiedä mitä teen sen ajan.. Itsearviointi ja materiaalikustannuksia varmaan pitää lähteä miettimään. 

Kulttuurilähtöinen tuote

Luokkakaverilta saamani vinkin mukaan kokeilin kehyskudontaa kierrätysnahkalla ja vhs-nauhalla. Siitä tuli kyllä aika hieno, vaikken kuvaa tajunnutkaan ottaa. Ja päätin, että teen maton vhs-nauhasta ja nahkasta. Ja sinne tännne laitan mattoon myös vähän lakanakudettakin. 
Mari-ope sai minut suostuteltua siihen, että teen maton kangaspuilla, koska kehyksellä siitä ei vaan tule tarpeeksi napakka. Sitten pitikin miettiä maton koko, joka tulee olemaan noin 50 cm * 1 m. Olisin kyllä mielelläni tehnyt isommankin, mutta ajattelin aloittaa nyt pienemmästä. Ainahan voin sitten myöhemmin tehdä isomman maton. 

Laskimme myös loimenmenekin ja piirsin pirtaan pistelystä kuvan. 

Huomasimme open kanssa, että tuosta kuvastahan saisi hyvän painokuvankin :) 
Loimeksi valitsin keltaisen kalalangan, jonka olin kirpputorilta löytänyt. Kalalankaa meni kyllä melkein puolet enemmän, mitä laskimme. Syynä oli se, että pirtaan pistely kuvassani ei ollutkaan 4 lankaa / cm, mitä olisi pitänyt olla... 
No, onneksi lanka kuitenkin riitti, ja pääsin seuraavaksi luomaan lointa.

Tuo on ehkä vähän huono kuva, mutta siinä näkyy suurinpiirtein, miten lanka kieputetaan loimipuussa. Minä en oikein meinannut ymmärtää, miten se lanka menee, mutta kyllä se sitten lopuksi alkoi sujumaan. Välillä pysähdyin laskemaan lankoja 10 langan nippuihin. Väliin laitettiin mustaa lankaa, että niput pysyivät erillään. Loimilanpkoja tuli siis yhteensä 200. Sen jälkeen lanka letitettiin yhdeksi isoksi letiksi ja otettiin pois puulta. 

Sitten otin kangaspuista muutaman osan pois, että pystyttäisiin laittamaan loimet paikoilleen. Sen jälkeen menimme puiden taakse ja laitoin langat tukille käärinpirran avulla.
Siitä vaiheesta unohdin ottaa kuvan. Asettelin loimen pohjukkavarvalle tasaisesti. Tässä työssä ei tarvinnut kiertää loimea tukille, koska loimi on niin lyhyt, vain noin 190 cm. 

Sitten olikin niisiminen, eli otin jokaiselta niisivarrelta yhden langan, ja pujotin yhden langan yhteen niiteen. Oli tärkeää muistaa, että ensimmäinen lanka menee ensimmäiseen niisivarteen, jne. Lopuksi kiristin nipun ja tein lenkkisolmun. 

Sitten oli vuorossa pirtaan pistely. Siinäkin oli tärkeää, että muisti pujotella langat siinä järjestyksessä, missä ne olivat niisittykin. Pirta piti laittaa roikkumaan niin, että loimi tuli keskelle pirtaa. Käytin pistelyyn pirtakoukkua. 

,

Sitten laitoin osat, jotka olin purkanut, takaisin paikoilleen, ja luhan kannen myös. Sitten alettiin tekemään alkusolmuja. Tuntui, että minulla kesti todella kauan, ennen kuin ymmärsin kunnolla, miten ne solmut tehdään. Mutta sitten kun tajusin, niin niistähän tulikin yllättävän kireitä, kun hetken olin harjoitellut....

Solmujen jälkeen loimeen pujotettiin tasoituslanka.  Sen jälkeen laitoin vipusista välittäjiin sidottavat narut sekä sidoin niisivarsien keskelle narut. Mielessäni vähän epäilin, että miten minä isona ihmisenä mahdon noiden puiden sisään, mutta sinne sitä vain sujahdettiin. Tosin pientä venyttelyä piti harrastaa. 

Sitten vain sidoin polkusia ja välittäjiä pienillä naruilla, joiden nimiä en nyt muista. 

Siinä ne nyt ovat, ihan itse valmiiksi laitetut kangaspuut ! Aluksi kyllä vähän pelotti, että onko se loimen laitto vähän niin kuin "rakettitiedettä", mutta ei se ollutkaan niin paha juttu. Ja loppujen lopuksi ihan mukavaa hommaa, vaikka toisin kuvittelinkin. Tosin työvaiheita on monta, eikä ne jää heti mieleen, mutta tästä on hyvä jatkaa ! 

Kulttuurilähtöistä tuotteistamista

Viime viikolla alkoi sitten kulttuurilähtöinen tuotteistaminen. Kurssin nimenä se ainakin aluksi tuntui, että saattoi tarkoittaa mitä vain. Mutta sehän on siis sitä, että valitaan joku kiinnostava kulttuuri, ja selvitetään mitä se tarkoittaa. Etsitään tietoa ja tehdään ideatauluja. 

Aluksi yritin etsiä kiinnostavia juttua koululla olevista kirjoista, mutta sitten päädyinkin vhs-nauhoihin. Eli kulttuuri tulikin vasta tuotteen jälkeen. Olen siis tehnyt kotona kudontakehyksen, koko noin 203 * 88 cm. Kuva löytyy instagramista, @jaanahiljaelisabet. Olin siis jo ennen koulun alkua suunnitellut kutovani kehyksessä vhs-nauhoista ja matonkuteista maton. 

Kulttuuriksi tuli tietystikin populaarikulttuuri, josta olen etsinyt tietoa ja tehnyt ideataulun. Etsin myös tietoa vhs-nauhoista, koska se kuuluu tähän työhön aika oleellisesti. 

Sitten pitikin jo alkaa tehdä kokeiluja. Otin koululta käyttöön pienen kudontakehyksen, johon laitoin mustat loimilangat. Laitoin puolet langoista tiukemmalla välillä ja puolet vähän löysemmällä välillä, koska näin pystyn näkemään samassa työssä eri loime tiheyksen vaikutuksen. Tykkäsin kyllä enemmän siitä, mikä oli tiheämmällä välillä tehty. 

Sitten kokeilin keltaista lankaa, minkä löysin kotoa. Se näytti ainakin omasta mielestäni tosi kivalta. 

Keltainen ja musta on kyllä todella kiva väriyhdistelmä. Seuraavaksi ajattelin kokeilla vähän isompaa kehystä, johon piti loimilangat laittaa vähän eri tavalla:

Tässä olikin aikamoinen homma saada kieputettua langat kehykseen. Ja totesin kutoessani, että olin laittanut langat aivan liian tiheälle, sillä kutominen oli tosi haastavaa. Tuntui että silmät meni koko ajan ristiin. 

Sitten piti vielä miettiä, miten saisin alkuun solmimisvaraa tarpeeksi. Keksin laittaa muutaman kynän tuohon alkuun, ettei kude mene ihan alas. 

Tässä on nyt jonkin verran tehty tätä kokeilua, maanantaina teen varmaan vielä jonkun verran, ennen kuin lopetan. Mutta seuraavat kokeilut aion kyllä tehdä sillä pienemmällä kehyksellä, tuo oli sen verran hankala laittaa loimet sekä kutoa.

Keskiviikkona oli kurssissa esittelypäivä, jolloin kaikki esittelivät omia ideoitaan. Vähän kyllä jännitti esitellä oma juttuni, mutta hyvin se meni. Ja sain luokkakavereilta todella paljon hyviä ideoita, mitä aion ainakin kokeilla. Ensimmäisenä kokeilen, miten kierrätysnahka ja vhs-sopivat yhteen. 

Ja pikkuhiljaa täytyykin miettiä, että mikä se lopullinen tuote olisi... 

Ompelukurssi, osa 1

Ennen kulttuurilähtöistä kurssia meillähän oli ompelukurssin 2 ensimmäistä päivää. Loput 4 päivää on sitten tammikuussa. Vein kouluun oman Brother-merkkisen koneeni, koska halusin oppia käyttämään sitä kunnolla. Sehän on ollut kaapin kätköissä tosi monta vuotta, juuri sen takia koska en ole osannut käyttää sitä. 

Ihana ompelukoneeni 

Ensimmäinen iso juttu oli se, etten ole öljynnyt konettani varmaan ikinä. Sen takia se piti aikamoista ääntä ommellessa. Nyt se on öljytty, ja yritän muistaa huoltaa ja öljytä sitä jatkossa useammin. Ohjekirjassakin sanotaan, että jos koneella ommellaan enemmän kuin 1 tunti päivässä, se pitäisi öljytä joka päivä... 
Jonkunlainen mörkö tuosta koneesta on itselleni tullut, kun en ole siihen koskenut, ja ensimmäiset ompelukerrat kurssillakin jännitti aika paljon. Mutta meillä oli hyvä Marjo-ope, joka kärsivällisesti jaksaa opastaa, vaikka minulla oli aika paljon vaikeuksia. 
Eli 2 ensimmäisenä päivänä teimme pikku pussukoita, ja opettelimme ompelemaan vetoketjuja. Itselleni tulee ainakin vetoketjun ompelusta mieleen jonkunlainen pieni kauhu, mutta nyt kun olen tehnyt 2 pussukkaa, niin ei se lopulta niin kamalaa olekaan ! 

Pussukan teko, vetoketju ommeltu, Valkoinen on vuorikangas.

Ei ole kovin helppoa ainakaan minulle muistaa saumavarat ja se, että ompelee ihan loppuun asti. Myöskin pussukan kulmien ompelu tuotti vaikeuksia. Sen takia aionkin vielä tehdä ainakin pari pussukkaa, että osaan varmasti asian. 
Koneeni ompelujälki tuotti myös hankaluuksia, tikki ei ollut niin hyvää mitä olisi pitänyt olla, vaikka koitimme open kanssa lukea ohjekirjaa ja muuttaa eri asetuksia.

Jokseenkin epätasainen tikki :(

Kaikista vaikeuksista huolimatta sain 2 pussukkaa valmiiksi. Valitsin kankaat, jotka värjäsin värjäyskurssilla. Painettuja kankaitakin olisi ollut, mutta ajattelin aloittaa noista. Kankaanpainokurssilta tuli aika paljonkin materiaalia, jota voin käyttää ompeluun. 

Sinisen pussukan vetoketjun sauma ei onnistunut niin hyvin, kun en laittanutkaan toista puolta samanlailla kuin toista. Eli olisi pitänyt laittaa oikeat puolet vastakkain, mutta joku moka siinä tuli.. 
Tässä kyllä opin todella paljon, kun itse teen virheeni ja myös korjaan ne. Todella paljon tuli kahden päivän aikana purettua ompeleita, koska en ihan ensimmäisellä kerralla ajatellut tarpeeksi mitä tein. Ompelu vaatii tarkkuutta ja ajattelukykyä. Ei minusta ompelijaa saa millään, mutta olen tyytyväinen jos edes perusjutut osaan ommella kurssin jälkeen. Hyvältä näyttää ainakin tähän mennessä; en enää pelkää ompelukonetta, ja itse ompelukin on ihan mukavaa touhua :)

Viimeinen kankaanpainanta päivä

Eilen valotin kaavioni valmiiksi, ja kokeilinkin sitä hieman. Eikä se valotettu kaavio lopulta niin vaikea ollutkaan, siinä oli vain monta eri vaihetta, jotka piti muistaa. Löysin siis kuvan tapetista, jonka piirsin ensin kaaviomuoville. Sitten otin kopiokoneella siitä kaksi suurennosta, isomman ja pienemmän. Kun olin saanut kuvat yhdelle paperille, kopioin sen kahdelle kalvolle. Sen jälkeen liitin kalvot yhteen tarkasti, että jälki näkyisi paremmin valotettaessa. Sitten valotin seulan pimiössä 8,50 minuuttia. Aika on tarkka, ettei seula valotu liikaa tai liian vähän. Valottamisen jälkeen oli seulan aukipesu, jossa kuva alkoi tulla näkyviin. Pesun jälkeen oli enää vuorossa kuivatus, jonka jälkeen saatoin alkaa painaa. 

Ensimmäisen painannan tein vaaleanpunaisella, jota jäi varsinaisista painotöistä. Ja pohja oli taas lakanakangasta, jota kävin ostamassa kirpputorilta. Kuvio on ihan hyvä, melkeinpä parempi mikä minulla oli varsinaisissa painokangaissa. 

Toinen painokerta oli sinertävälle verhokankaalle, joka sekin on kirpputorilta. Aloitin vaaleanpuneisella, mutta open neuvosta lisäsin väripigmenttiä, koska vaaleanpunainen ei oikein näkynyt. Kuvassa tuo näyttää aika paljon erilaisemmalta, mitä se on oikeasti. Mutta tästä kuvasta tykkäsin kyllä, ja voi hyvinkin olla että käytän sitä vielä jossain. 

Päätin myös, että verhoihin tulee vaaleanpunaiset yläosat, joihin tehdään verhokuja. Ihan sen takia, että kuviot saattaisivat mennä rikki, jos niihin alettaisiin tehdä kujaa ilman jatkokangasta. Maalasin siis vaaleanpunaisella yhteensä 6 kangaskaistaletta, jotka ommellaan kiinni painettuihin verhoihin. 

Materiaalikustannuksiakin olen yrittänyt pitää ylhäällä. Eli koululta ei tarvinnut ostaa muuta kuin emulsiot ja muovit. Kankaat hankin kirpputoreilta, ja itsellänikin oli valmiina muutamia. Yhteensä kurssin aikana meni rahaa noin 25,80 €. Ei mikään paha hinta siihen nähden, miten paljon olen painanut erilaisia tilkkuja ja muita. 

Ja sitten itsearvio: 

Kurssin alussa oli vähän semmoinen olo, etten ihan tiennyt mitä oli tulossa. Enkä myöskään ollut tätä ennen painanut mitään. Vähän oli myöskin ajatus, etten osaisi painaa, koska en osaa piirtää. Mutta hyvin kyllä huomasi, että ilman piirustustaitoakin voi painaa erittäin hienojakin kankaita. Kaikki tekniikat olivat tosi kivoja, ja voisin kuvitella hyvinkin vielä tekeväni kankaanpainantaa. Valotettu kaavio kuulosti aluksi todella hankalalta, mutta kun sitä alkoi tekemään, niin ei se niin paha juttu ollutkaan ! Eikä seulan pesut ja muut olleet niin kurjia, kuin mitä alussa olisi voinut luulla... 

Tykkään tosi paljon kaikista väreistä ja se on varmaan vaikuttanut siihen, että ihastuin kankaanpainantaan. Ja se, että nimenomaan pääsee tekemään asioita, on tosi hyvä juttu. Päivät menivät todella nopeasti, kun oli mielenkiintoista ja kivaa tekemistä. Kurssin aikana opin todella paljon, vielä viimeisenäkin päivänä opin paljon uutta. 

Tästä on nyt hyvä jatkaa seuraavaan kurssiin, joka onkin kulttuurilähtöinen tuotteistaminen 😄

Painokankaat valmiina

Nyt on sitten varsinaiset painokankaat painettu. Eli yksi kangas tyynyäni varten ja kaksi paneeliverhoa, joista ompelen verhokapat. Open kanssa mietittiin verhoja, että teen niin, että teen painopohjakankaasta verhojen yläosaan ylimääräisen osan, jonka maalaan vaaleanpunaisella. Koska paneeliverhon leveys ei välttämättä muuten riittäisi kappaan. Eilen sain vihdoinkin mitattua nykyisistä verhoista mitat, jotka ovat: verhon pituus suorana 2,10 m, korkeus 39 cm ja verhotangon halkaisija noin 1,8 cm.

Eilen torstaina painoin tosiaan toisenkin verhokankaan valmiiksi, ja sitten tein vielä pari kokeilua, kun yritin saada värejä käytettyä. Siksakki-kuvio oli itseasiassa aika hauska, varsinkin jos sininen väri olisi riittänyt pidemmälle. 

Keskustelin open kanssa, ja sovittiin että teen vielä valotetun kaavion, että oppisin senkin. Kun ajattelin ääneen opettajalle, että päästänkö itseni nyt liian helpolla, kun melkein kaikki muut luokkakaverit taisivat tehdä valotetun kaavion. 

Otinpa siis pienen kaavion, jolle tein ensin rasvan poiston, eli pesin sen laimennetulla mäntysuopaliuoksella ja pesusienellä. Nyt pitää vain olla tarkkana, ettei koske sormilla seulakankaaseen ettei siihen tule sormista rasvaa. 

Sitten kalvostin seulan valotusemulsiolla; kaadoin emulsiota metalliseen koururaakeliin, jolla levitin emulsion tasaisesti seulan kankaaseen. 

Löysin yhdestä tapetista tosi hienon kuvan, mistä tykkään, ja yritän sen saada rasteroitua vaikka silkkipaperille, jos siitä saisi kuvan valotetulla kaaviolle. 

Oma painokuosi

Eilen painoin tyynyyn tulevan kankaan. Pohjakangas taitaa olla vanha lakana, jonka löysin jostain kätköistäni. Väriä piti miettiä hetki, kun tuntuu että melkein kaikki värit ovat kivoja. Päädyin lopulta vaaleanpunaiseen. Kankaan leikkaamisessa piti miettiä, että kumpi puoli on puhtaampi ja parempi painaa. Totesin että lakanan nurja puoli on parempi painopohjaksi. 

Ennen varsinaista tyynykankaan painamista kokeilin painamista harjoituskankaalle. Ensin kokeilin vihreällä, ja myöhemmin vaaleanpunaisella värillä lomittain vihreiden kuvioiden kanssa. Siitäkin tuli ihan hauskan näköinen, saatan ehkä tehdä siitä jotain ompelukurssilla. 

Tänään painoin verhokappakankaaksi aikomani paneeliverhon, ja senkin vaaleanpunaisella. Paneeliverho on noin 2 metriä pitkä, joten siinä riitti hommaa. Mutta juuri se tekeminen on kaikista parasta, kun saa vaan keskittyä omaan hommaan. Huomenna olisi tarkoitus painaa toinen paneeliverho. 















Vielä olisi tekstiilin suunnittelutehtävistä yksi piirtämisharjoitus tekemättä, eli tyylittelyharjoitus, jossa pitää pelkistää / yksinkertaistaa jotain tiettyä kuvaa. Yksinkertaistamisessa on minulla ollut vaikeuksia, kun jotenkin en niin ymmärrä sitä. Rikastamisen ymmärrän hyvin, ja sitä on helppo tehdä, mutta pelkistäminen on eri asia. 

Vapaapäivän painohommia

Kävin tänäänkin muutaman tunnin koululla tekemässä leimasimella ornamenttikokeiluja. Se on yksi tehtävistä, joita meillä kankaanpainannassa on tekstiilisuunnittelussa. Muut tehtävät ovatkin sitten ns. "kirjallisia" juttuja, jotka piirretään paperille. 

Leimoina minulla oli 2 perunaa ja 2 puupalikkaa. Perunoista sain siis yhteensä 4 leimasinta, kun käytin molemmat puolikkaat. Olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen, vaikka tein kuviot ihan "lonkalta". Kokeilin siis nauhaornamenttia, pintaornamenttia ja keskusornamenttia. Sininen väri on mielestäni todella hyvännäköinen valkoisella kankaalla. Tosin keskimmäisestä tilkusta tulee vähän mieleen Israelin lippu.... Vihreä kangas taitaa olla pellavaa. Löysin sen kirpputorilta kun haeskelin lakanoita. 
Kirpputorit ovatkin tosi hyvä paikka löytää painokankaita ja muita vastaavia. Eilen kävin taas yhdellä kirpparilla, josta löysin 2 paneeliverhoa, joista saatan painaa itselleni verhokapat. Verhot ovat pellavaa, joka on ilmeisesti ihan sopivaa painamiseen. Löysin myös yhden valkoisen lakanan, mutta vielä en tiedä, mitä siitä tulee. 
Tuntuu, että mitä enemmän olen käynyt koulua, sitä enemmän innostun kaikista asioista 😃. 
Ensi viikolla täytyy alkaa ihan tosissaan tekemään sitä omaa kuosia, ettei tulisi hirveä kiire. 
Eli tarkoitukseni on kurssin aikana tehdä tyynynpäällinen ja mahdollisesti 4 verhokappaa. Tyynynkin jo keksin, mutta se on aika iso. Täytyy vain ottaa mitat ensi viikkoa varten, ja katsoa riittääkö kangas. 

Oman kuosin suunnittelua

Eilen tiistaina 6.11 aloitimme oman kuosin suunnittelua ja tänään jatkoimme. Ensiksi tuntui, että pää lyö ihan tyhjää, mutta sitten löysinkin hyvän kuvion, jonka olin tehnyt leimasinpainannalla ja perunaan veistetyllä kuviolla. Kuva siitä löytyy edellisestä kirjoituksesta. Sitten pitikin vaan piirtää ja piirtää paljon ja erilaisia versioita kuviosta. Marjolta sain hyviä vinkkejä suunnittelun ja piirtämisen aikana.

Paperia kului paljon suunnittelun aikana

Päätin, että painan tyynykankaan, ja 4 kpl verhokappoja, jos vain aika riittää. Sitten piti päättää, millä tekniikalla painan kankaat. 

Valitsin vahakaavion, ja menin värjäämöön sulattelemaan vahaa. Ensimmäinen suunnitelmani oli tehkä kaksi vahakaaviota, toinen kuvio tulisi pienemmälle seulalle ja toinen suuremmalle. Mutta pienen kanssa oli ongelmia, koska kuvio oli niin pieni, ettten saanut sitä tehtyä hyvin. Niinpä tämänhetkinen ajatukseni on, että teenkin kaikki kankaat samalla seulalla. 

Suuremmasta kaaviosta tuli hyvä, tosin vahan levittämisessä oli aikamoinen työ, että sain kaikki raot tukittua. Tosin eihän tuo nyt vieläkään ole ihan täydellinen, mutta jospa se kelpaisi. Onhan siinä sitten oma hommansa, kun alkaa poistaa tuota vahaa seulasta, kun vahaa on koko painoalueella. 

Sitten painoin ensimmäisen kokeilun tuolla kuviolla. Olin ostanut kirpputorilta valkoisen lakanan, jota käytin pohjana, värinä oli tummanharmaa, joka oli jäänyt edellisistä värjäyksistä. Marjo opetti minulle myös, miten saadaa tehtyä jatkuvaa pintaa niin ,että kuviot menevät samalle tasolle. Apuna käytettiin ompelulankaa

 

Kuviosta tuli tosi kiva, kun painoin noin vieri viereen, että siitä muodostui pintaa. Todella helppo on myös langan ja kaaviomuovin avulla tehdä kohdistus, että kuviot ovat samassa rivissä. 

Jouduin myös ottamaan vähän lisää painoemulsiota, koska se oli päässyt purkistani loppumaan. Olen laittanut kaikki materiaalikustannukset tarkaan ylös, laitan niitä sitten tännekin kurssin loppuessa. Mutta vielä en ole joutunut ostamaan koululta painopohjakangasta, kun olen tehnyt kokeilut vanhoihin lakanoihin. Varsinaista työtä vartenkin minulla on valkoinen vanha verho, jonka löysin jostain kaappieni kätköistä. 

Tässä vaiheessa kurssia täytyy sanoa, että tykkään kyllä painamisesta kovasti. Suunnitelmissa on perjantainakin mennä tekemään hommia. 

Kuvat eiliseltä ja tältä päivältä

 Tässä siis eiliseltä paperikaaviosta kuva. Päässä oli kaikenlaisia suunnitelmia, mutta paperille sain tuommoisen tiimalasin muotoisen jutun. 

Tässä painettu kuva. Open ehdotuksesta kokeilin repiä puhelinluettelosta suikaleita ja laittaa ne seulan pohjaan. Lopputulos on aika hieno. Tuota voisi hyvin käyttää vielä jossain, tosin laittaisi koko kuvan pituudelta paperisuikaleita. 


















Eilen aloitimme myös estopainantamenetelmää. Jätimme siis kankaat yöksi kuivumaan, kun olimme ensin maalanneet ne vehnäjauho-vesiseoksella. Tänä aamuna rikoimme seoksen pintaa venyttämällä ja puristelemalla kangasta. Sitten maalasimme kankaat reilulla värimäärällä pensselillä tuputtelemalla. Maalaamisen jälkeen laitoimme kankaat uuniin useampaan kertaan, että maali kuivuisi ja kiinnittyisi. Sen jälkeen oli vuorossa kankaiden liotus kylmässä vedessä, noin 15 minuuttia. Liotuksen jälken raaputimme lusikalla tai veitsellä vehnäjauhoseoksen irti kankaasta, jonka jälkeen pesimme kankaat. Itse laitoin vielä kankaat linkoon, jossa ylimääräinen vesi lähti pois, ja sitten käytin uunissa vielä muutaman kerran. 
En olisi uskonut, että itse saisin noinkin hyvää jälkeä aikaan, mutta niin siinä vain kävi. 


















Sitten kokeilimme vielä leimasin painantaa. Se oli ihan mukavaa, vaikka ihan täydellisiä kuvioita ei tullutkaan. Minulla oli 2 perunaa, sipuli, pieni porkkana sekä puupala johon oli kieritetty lankaa. Pikku haaverikin sattui perunaa vuollessa, kun mattopuukon terä lipsahti sormeen... Mutta ei se paljon haitannut. 

Tiistai 30.10.2018

Tänään oli koulussa kolmas päivä kankaanpainantaa. Aloitimme siis viime viikon keskiviikkona. Alussa tuntui, että kankaanpainanta olisi kovinkin hankalaa ja vaikeaa, mutta eihän se loppujen lopuksi ole. Onhan siinä paljon työtä, kun pitää pestä välineet jne, mutta itse kyllä tykkään tosi paljon ! 
Viime viikolla kokeiltiin monotypiaa, eli maalasimme lasilevylle kuvion, jonka otimme talteen kankaalle laittamalla kankaan lasilevyn päälle. En ottanut kuvia, mutta tein punaisesta ja vaalean vihreästä kuvioita. 
Sitten kokeilimme vahakaaviota. Siinä sulatetaan esimerkiksi steariinia, joka levitetään kuvioiksi seulan raakelipuolelle, jos muistan oikein. Tässä tekniikassa on tärkeää, että vaha on juuri sopivan lämpöistä, että se imeytyy seulakankaan silmukoihin. Kuvioiden tulee olla läpikuultavia, niin lämpötila on sopiva. Vahakaavion poistaminen oli yllättävän nopeaa, kun minulla ei ollut mitään isoja alueita peitettynä vahalla. Poisto tehtiin silitysraudalla apupapereiden läpi. Poistossakin lämpötila on oltava sopiva, koska seulakangas ei kestä kovin kuumaa. 

Kuvia yritin laittaa, mutta tänään en onnistunut. Täytyy huomenna laittaa puhelimesta kaapelin välityksellä, kun en saanut pilvestä ....

Tänään oli siis paperikaaviolla painamista, tai oikeammin kaaviomuovin avulla. Leikkasin kaaviomuovista tiimalasin muotoisen kuvan, ja irrotin sen mattoveitsen avulla muovista. Sitten kiinnitin muovin seulaan, ja painoin muutaman kerran harjoituskankaalle. Sitten, kun muovi oli kiinnittynyt seulaan, tein itse painotyön.; kolme tiimalasin muotoista kuviota. Ope Marjo ehdotti sitten, että painaisin vielä semmoisen kuvan, missä olisi esim. paperisuikaleita estämässä väriä. Siitä tulikin todella hieno, varmaan käytän sitä vielä jossain työssä. 

Ehdimme vielä vähän aloittaa estopainomenetelmän kokeilua. Estoaineena on vehnäjauho-vesiseos. Levitimme seosta kankaisiin, ja annamme nyt kuivua niiden yön yli. Huomenna olisi tarkoitus sitten saada kuivunut pinta halkeilemaan esimerkiksi rypistämällä tai venyttämällä.