Loimen luominen mietitytti etukäteen, koska en ollut aiemmin luonut kuin korkeintaan 3 m pitkiä loimia. Alussa piti hyvinkin tarkkaan miettiä, miten päin luomapuita pyörittelee, ja miten saan juuri oikean mitan. Mutta sitten kun alkoi vaan tekemään ja näki kun lointa syntyi, niin ei ollut enää ongelmia.
Tiuhta- ja pohjukkalangat piti vaihtaa pidemmiksi, että loimen pystyy levittämään koko maton leveydeltä. Aikasemmin tuntui, että tiuhtalankojen solmiminen on tosi hankalaa, mutta nyt sekin jo sujuu. Olen siis oppinutkin aika paljon =) Loimen painoksi olin etukäteen laskenut noin 499 g, mutta tämä painoikin 560 g. Saattaa siis olla että loimi onkin pidempi kuin se 6 m mitä ajateltiin. Toisaalta, parempi näin päin.
Asiakkaan toive on siis laittaa mattoon osa lakanakudetta ja osa trikookudetta. Laskimme Marin kanssa menekiksi noin 4 kg lakanaa ja 5 kg trikoota. Itselläni oli yksi ylimääräinen lakana, jonka revin koulussa kuteiksi. Huomasin, että lakanasta lähti ihan hirvittävän paljon lankaa. Meinasi ihan hermot mennä, kun jokaikinen kuteenpätkä piti tavallaan "kuoria" irti langoista. Huomasin myös, että kasa, joka langoista tuli, oli todella inhottavan tuntuista..
Eilen keskiviikkona olikin sitten huonompi päivä. Olin laittanut loimen pohjukastaan kiinni varvalle ja loimitukille, kun piti ottaa ylimääräinen varpa pois. Siinähän kävikin sitten niin, että otin vahingossa väärän varvan, ja koko loimi putosi varvalta pois, ja valahti lattialle. Kas näin:
Olen niin paljon murehtinut aikataulua ja muita juttuja, että itkuhan siinä tuli. Ja myös se, että matto tulee asiakkaalle, tekee sen, että mielestäni työn pitää olla priimaa. Vaikka tässä vielä opetellaankin asioita. Minulla taitaa olla luottamusta omaan tekemiseeni aika vähän, koska aina kun joku sanoo vähänkin jotain positiivista, niin yritän jollain lailla vähätellä asioita. Ja vaikka tiedän jollain tasolla, että paine työn tekemiseen ei tule koulun eikä edes asiakkaan puolelta, niin silti on hirveän vaikea olla välittämättä.
Olen huomannut, että olen oppinut täällä koulussa todella paljon myös itsestäni. Yritän joka päivä olla itselleni vähän armollisempi, koska ei täällä opettajatkaan ihmeitä meiltä vaadi, ainakaan vielä =) Ja sitä vartenhan täällä ollaan, nimenomaan oppimassa asioita.
Nyt on kangaspuut valmiina kudontaan ! Pakko sanoa, että olen todella helpottunut, että yksi työvaihe on taas takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti