Valmis asiakaslähtöinen tuote

Edellisestä kirjoituksesta onkin jo liian kauan. Tosiaan sain siskon maton valmiiksi to 4.4, eli murehdin ihan turhaan aikataulua. Tosin pidensin päiviä niin, että menin jo klo 8:aan kouluun. Olin kyllä valmistautunut siihenkin, että joutuisin tekemään paljon pidempiä päiviä. Mutta aika nopeasti matto valmistui, kun pääsin vauhtiin. 

Reunat solmin yhteen pidemmältä matkalta

Sisko halusi siis kanttinauhat maton päihin, ja sitähän oli sitten ensin harjoiteltava koetilkkuun. Opettajat sanoivatkin etukäteen, että kanttinauhojen ompelu on kaikista hankalin maton päiden viimeistelytapa. Kovasti kyllä itseäni mietitytti, että miten ihmeessä selviän tästä. Kaiken lisäksi piti käyttää teollisuusompelukonetta, mikä vähän pelottikin.

Ennen ompelua harsin nauhan kiinni tilkkuun, että se pysyisi paremmin paikallaan.

Koetilkun ompelu sujui, tosin en meinannut tajuta, miten päät saadaan tasaiseksi niin, etteivät ne tursota. Mutta muutaman purkukerran jälkeen ymmärsin, miten ne piti ommella.


 

Tässä olen ensin laittanut nuppineuloilla nauhan kiinni, sen jälkeen harsinut.

Tässä näkyy valmis "pötkylä". Kävin sen myös punnimassa, ja se painaa vajaa 9 kg. Onhan se aikamoinen rulla kannettavaksi, ja varsinkin ommellessa piti vähän miettiä miten sitä liikuttelee. 

Tässä matto vielä asiakkaan lattialla, oikealla paikallaan. Otin kuvat molemmista päistä. 

Ja sitten itsearviointi kurssista:

Suunnittelemani aikataulu ei aivan pitänyt, pääsin kutomaan viikon myöhässä mutta eipä se lopputuloksessa näy. Tiedon määrä, jonka tämän kurssin aikan opin, on aivan valtava. Ja virheiden kautta oppii todella hyvin. Vaikka virheet aina sillä hetkellä harmittavat todella paljon, niin ilman niitä oppiminen jäisi aika vähäiseksi. 

Tällä kurssilla opin paljon myös itsestäni käsitöiden tekijänä. Alkuun, kun ihmiset kehuivat mattoa, halusin itse vain vähätellä asiaa. Mutta sitten ajattelin, että jos en itse arvosta omia töitäni, miten niitä voi arvostaa kukaan ulkopuolinenkaan ? 

Nyt tällä kurssilla huomasin itsekin, miten paljon murehdin turhaan etukäteen. Murehtiminen menee niin pitkälle, että tuntuu kuin sabotoisin omaa tekemistäni. Tottakai kun asiakkaalle tehdään, niin silloin pitääkin tekemisen olla ammattimaista, tai ainakin sen harjoittelua. Mutta ei voi jokaikistä pientäkin asiaa alkaa murehtimaan ja ajattelemaan liikaa. Siinä ei ole sitten enää itse tekemisessä sitä iloa, jota itse koen käsitöiden antavan. 

Paljon olisi asioita, joita olisin nyt jälkikäteen tehnyt toisin, mutta sitä vartenhan minäkin koulussa olen, että siellä opitaan asioita. Tätä asiaa minun on pitänyt itselleni hokea todella monta kertaa, ja luultavasti vielä jatkossakin =)