Kolmas huivisarja

Taas on mennyt lian pitkä aika edellisestä päivityksestä. Tosiaan toisen sarjan viimeisen huivin kudoin grafiitti-nimisellä Nalle-langalla.

Kuvassa näkyy myös virkkaamani bambu-tiskirätit. 

Marraskuussa oli aika paljon muitakin hommia kuin kutomista. Verkkokursseja tein ja parina päivänä harjoittelin kirjontaakin:

Kirjonnasta kyllä innostuin kovasti, katsotaan nyt, onko joulun jälkeen mahdollista vielä jatkaa tutustumista aiheeseen. 

Sain tuotelaput tehtyä, mutta yllättävän paljon siinä oli hommaa. Mutta nyt on onneksi pohjat valmiina, joita voi sitten muokata. Tulevalla viikolla vien huivit sekä rätit Gradia Shopiin myyntiin. Vähän jännittää, miten asiakkaat ottavat tuotteeni vastaan. 

Olen kyllä kieltämättä ylpeä aikaansaannoksistani. Jännä nähdä, miten ne alkavat menemään kaupaksi 😀

Perjantaina olin kiertotaloushankkeen pajapäivässä. Virkkasin hamppulangalla trikookuteen päälle. Se oli kivaa, ja heti aloin miettimään, miltä erilaiset materiaalit näyttävät. 

Seuraavaa huivi sarjaa pukkaa

Nyt olen kutomassa toista 3:n huivin sarjaa. Eka huivi tulee vaahtera-nimisellä Nalle-langalla. 

Seuraava tulee järviruokolla värjätyllä merinolangalla. 

Nyt olen päässyt oikeaan rytmiin kutomisessa; eräänä päivänä kudoin reilun 50 cm.

Tänään oli työpaja, jossa saimme harjoitella tuotteidemme esillepanoa :

Nyt kun huivit on laitettu kunnolla esille, niin ovathan ne kyllä nättejä. Se on vaan tosi vaikeaa myöntää, että itse osaisi tehdä jotain hienoa. Ehkä sitä vain haluaa välttää sitä, että kuulostaisi ylpeältä. 

Valmiit huivit

Siinä ne huivit sitten ovat. Täytyy ottaa vielä paremmat kuvat, kunhan olen viimeistellyt kaikki huivit. Ihan kauniita niistä kuitenkin tuli, vaikka onhan siellä virheitäkin. Mutta nyt olen jo laittamassa uutta loimea puihin, ja kohta alan kutomaan seuraavia huiveja. Tavoitteena olisi joihinkin joulumyyjäisiin päästä myymään näitä tuotteitani. Olen myös virkannut kotona bambulangasta tiskirättejä, joita ajattelin myydä. 

Tässä on myös kotona omilla puillani tekemä räsymatto. Kudon sekaan myös trikookudetta, että matosta tulisi vähän tukevampi. Alunperin suunnittelin tekeväni noin 2 metrin maton, mutta ajanpuutteen vuoksi se jäi noin lyhyeksi. Kangaspuuni ovat kylmässä tilassa, joten matto oli saatava pois puista ennen kuin pakkaset tulevat. Olen kyllä todella tyytyväinen, koska tämä on ihan eka matto, jonka olen tehnyt täysin ilman opettajien opastusta. 

Kudotut huivit

Tarkoitukseni oli siis tehdä kudottuja huiveja myyntiin valon tapahtumaan. No, aina ei kaikki mene kuin strömsössä.. Jouduin perumaan osallistumiseni myyntitapahtumaan kotona olevan tilanteen takia. Mutta huivit kudon kyllä loppuun, vaikka niistä ei vielä ehkä ihan myyntituotteiksi ole.. Sen verran ei pysy huivin leveys mitassaan, etten tiedä vielä mitä niille teen. No sittenhän sen näkee, kunhan huivit saa pois puista. Tässä kuvassa on koeloimeen kudottu huivi:

Aluksi kokeilin koeloimeen ihan tavallista vohvelia eri vahvuisilla langoilla, mutta totesimme yhdessä opettajien kanssa, että siihen jää liian pitkät nastat. Seuraavaksi opiskelin hieman sidosoppia, ja teimme vohvelisidoksesta sidotun. Se lyhensi nastoja niin, että sillä sidoksella voi kutoa huivin, ilman että pitkät lankanastat jäävät joka paikkaan kiinni.

Ylhäällä olevassa kuvassa olen aloittanut ensimmäisen huivin kudonnan. Väri ei kyllä näy kuvassa kovin hyvin. 

Tässä kuvassa on jo seuraava huivi menossa, mutta eipä taida kuvassa näkyä paljonkaan eroa edelliseen huiviin.. 

Kevään näyttötyö ja syksyn alkua

Kevät meni nopeasti, kun en ehtinyt tänne oikein kunnolla päivitellä asioita. Tosiaan tein ensimmäisen näyttöni, ja tutkinnon osat olivat kulttuurilähtöinen tuotteistaminen sekä tuotteen, tilan tai palvelun suunnittelu ja valmistaminen. Tässä valmis matto:

Olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen, vaikka paljon oli asioita jotka tein vähän väärin. Mutta matto oli todella iso ja sidos oli itselleni aivan uusi, joten siihen nähden ihan hyvin meni. Arvosanaksi sain näytöstä kulttuurilähtöisen osalta 2, ja itse maton tekemisestä 3. 
Kirjallinen osuus eli se kulttuurilähtöinen meni hiukan pieleen, koska tein sen kiireessä, enkä ehtinyt oikein paneutua kunnolla asiaan. Se jäi hieman lyhyeksi. 
Itse kutominen oli taas todella haastavaa, ja näytön arvioinnissa minua kehuttiinkin sitkeäksi. Näin syksyllä, kun on jo aikaa mennyt tuosta näytöstä, niin voin sanoa rehellisesti, että olen ylpeä matosta !

Tämä syksy alkoikin heti Valon kaupunki-tapahtuman suunnittelulla. Kankaan kampuksen teemana on Steampunk, jonka mukaan pitäisi teoksia ja muita tehdä.  Itse osallistun tapahtumaan kutomalla huiveja kasvivärjätyistä langoista, ja myymällä niitä sitten tapahtumassa. 

Tässä osa langoista, joita värjäsin kesällä, noin 1,7 kg lankaa:

Tosiaankin innostuin kesällä vähän tuosta kasvivärjäyksestä. Kaisa-ope laittoi sähköpostia ja käski vähän tutustua kasvivärjäykseen kirjojen kautta. Minähän tietysti kävin lainaamassa kirjastosta ison pinon kirjoja ja ajattelin että voisin vähän kokeilla itse värjäämistäkin kotona. Niinhän siinä sitten kävi, että hurahdin ihan täysin siihen hommaan ! Parasta on ehkä se, että ikinä ei voi täysin varmasti tietää että minkä värinen lanka padasta nousee. Vasta kun lanka on kunnolla kuivunut, värin näkee oikein. 

Värjäsin ihan kaikilla mahdollisilla kasveilla: horsma, lupiini, järviruoko, suopursu, kuusen havut, pajun kuori, saunakukka, pietaryrtti, kultapiisku. Ja sinipuuta tilasin netistä, sitä kun ei Suomessa kasva. Sinipuulla tulee todella kivan värisiä lankoja, riippuen paljonko laittaa lastuja keitokseen. Tosin siinä on kuulemma huono värinkesto. 

Toinen uusi asia tälle syksylle on se, että olen liittymässä osuuskunta Versoon. Tai hakemukseni on tällä hetkellä käsittelyssä. Mietin vaihtoehtoina joko osuuskuntaa tai Op-kevytyrittäjyyttä. Mutta sitten totesin että minun on helpompi ja tavallaan "turvallisempi" aloittaa osuuskunnasta, missä on asiantuntevia ihmisiä, joilta saan apua tarvittaessa. 


Näissä kokeiluissa olen miettinyt värejä huiveihin:

Olen eilen maanantaina saanut loimen puihin ja sidonnat tehtyä, eli huomenna alkaisi koeloimen kutominen. Olen valinnut huivien sidokseksi vohvelin, jollei nyt ilmene, että vohveli ei jostain syystä sopisi huiviin. Sen näkee sitten kuln alan kutoa koelointa. 

Top-jakso, viikko 3

Kolmanella viikolla kirjoitin ohjeen ympyräryijyyn. Kirjoitin sen ehkä liian hätäisesti, koska viimeistely jäi kokonaan pois. Mutta täytyy tässä jossain välissä korjailla ja lyhennellä ohjetta. 

Sitten aloin kutomaan mattoa, josta tuleekin näyttötyöni. Kangas oli valmiiksi rakennettu, joten pystyin aloittamaan kudonnan heti. Sidonta taisi olla ristitoimikas, jos oikein muistan. Leveyttä matolle tulee noin 170 cm ja pituutta noin 2,5 m. Näin leveää kangasta en olekaan vielä kutonut. Ja kangaspuutkin ovat vähän erilaiset, mihin olen koulussa tottunut.

Polkimet ovat lukittavat, joten pystyn kutomaan seisaaltani. Se on hyvä juttu selkäni kannalta, kun se on välillä reistaillut. 

Tosiaan perjantaina kävimme Eijan ja Kaisan kanssa palaverin, missä sovimme näytöstäni. Vaikka värit ja sidos on jo suunniteltu, niin kyllähän matossa suunnitteluhommia riittää, esim. kuteiden menekin laskemista ja muuta sellaista. Eli valitsin tähän näyttöön tutkinnon osista seuraavat osat: kulttuurilähtöinen valmistus sekä tuotteen, tilan tai palvelun suunnittelu ja valmistaminen. 
Kulttuurilähtöisesti lähden tarkastelemaan räsymattoja ekologiselta kannalta ja tekstiilijätteiden hyödyntämisestä. Olen oikeastaan aika innoissani, koska olen hyvinkin kiinnostunut tekstiilijätteiden hyödyntämisestä ja kiertotaloudesta. 

Tässä on mattoon tulevat kuteet, jotka kaikki ovat vihreän eri sävyjä:

Tässä on poljennasta vielä kuva:

Ja pääsääntöisesti olen töissä siis klo 10-16. Poikkeuksena perjantaisin joudun lähtemään jo klo 15 ja olen sitten toisena päivänä klo 17 asti. 

Top-jakso, 2. viikko

Toisella viikolla jatkoin ympyräryijyn tekemistä ja keskiviikkona sain sen lopullisesti valmiiksi. Yllättävän hidasta tuo ympyräkudonta on, mutta ihan mukavaa puuhaa silti. 
Sitten piti vielä kiinnittää ryijy kehykseen. Siinä meinasi tulla vähän ongelmia, koska leikkasin epähuomiossa loimilangat liian lyhyiksi. Alkuperäinen tarkoitus oli siis solmia ryijy loimilangoista kehykseen. Nyt se piti ommella, koska langat olivat niin lyhyet. Hetken siinä Eijan kanssa mietimme, että miten se tehdään, ja ensimmäisen ompelun jouduinkin purkamaan, koska pistot olisivat tulleet oikealle puolelle näkyviin. 

Unohdin ottaa täysin valmiista työstä kuvan, mutta seuraavassa on kuva siitä, kun olen leikannut lenkit auki: 

Olen kyllä ihan tyytyväinen lopputulokseen, vaikka Eija ei muistanut sanoa minulle, että ryijysolmut tehdään joka kierroksella aina edellisten solmujen väliin. Sen takia tuosta tuli vähän pullea. 

Sain myös letittää paperinaruista koristeita laukkuihin, jotka menevät myyntiin. Laukutkin ovat tehty paperinarusta, ja sisällä on vuorikangas. 

Olen kyllä tykännyt olla Taitokeskuksessa työharjoittelussa. Joka päivä opin uutta, ja oikeastaan joka viikko tulee tieto erilaisista tekniikoista, joista en itse ole kuullut. Nyt pitäisi alkaa miettimää sitä näyttöä. Eijalta tuli ajatus, jos tekisin räsymaton, joka menee Eijan keittiöön. Mutta mietiskelin tässä, että siinähän ei ole oikeastaan suunnitteluhommia ollenkaan, eikä kankaanrakennustakaan. Täytyy keskustella Kaisan kanssa, kunhan perjantaina tavataan. 

Top-jakso, vko 1

Meillä alkoi siis top-jakso viime maanantaina 8.4. Minä olen harjoittelussa Mäntän taitokeskuksessa ja työaikani on pääsääntöisesti klo 10 - 6, maanantaista perjantaihin. Tietysti olisi mukavaa, kun pääsisi menemään jo aikaisemmin, mutta paikka aukeaa vasta klo 10. 

Tällä viikolla olen tehnyt ympyräkudontakehyksellä mallityötä, josta asiakkaat voivat katsella mallia. Tai ensin tein vähän pienemmän mallin, josta tulisi rintakoru:

Sitten tiistaina aloin tekemään vähän isompaa ryijytyötä:

Hetki meni, ennenkuin ymmärsin kunnolla, miten nuo ryijysolmut oikein tehdään. Mutta nyt kun olen niitä 4 päivää tehnyt, alkaa se pikkuhiljaa sujua ja myös nopeutua. 

Tässä vielä viimeisin kuva työstä:

Tässä on siis tarkoitus vaalentaa väritystä reunoja kohti niin, että pikkuhiljaa väri menee siniseen päin. 

Kokeilin myös vahabatiikin vahausta, kun en ollut koskaan sitä tehnyt:

Eija, ohjaajani värjäsi sitten kankaat. Yritän muistaa laittaa niistäkin kuvat kunhan saan otettua ne. 

Paikkana Mäntän taitokeskus on todella mukava, eikä vähiten sen takia että Mänttä on pieni paikka. Vaikka olen vasta viikon ollut harjoittelussa, niin olen oppinut ihan valtavasti asioita ja eri tekniikoista on ollut paljon puhetta. Pikkuhiljaa pitäisi alkaa myös miettiä sitä näyttöä, jonka suoritan. Tutkinnon osat, jotka valitsin näyttöön ovat kulttuurilähtöinen valmistaminen ja iso palikka, eli tuotteen, tilan tai palvelun suunnittelu ja valmistus. Vielä en ole Eijan kanssa tästä näytöstä puhunut, kun olen tutustunut paikkaan. Jos vaikka ensi viikolla ottaisin asian puheeksi. 

Valmis asiakaslähtöinen tuote

Edellisestä kirjoituksesta onkin jo liian kauan. Tosiaan sain siskon maton valmiiksi to 4.4, eli murehdin ihan turhaan aikataulua. Tosin pidensin päiviä niin, että menin jo klo 8:aan kouluun. Olin kyllä valmistautunut siihenkin, että joutuisin tekemään paljon pidempiä päiviä. Mutta aika nopeasti matto valmistui, kun pääsin vauhtiin. 

Reunat solmin yhteen pidemmältä matkalta

Sisko halusi siis kanttinauhat maton päihin, ja sitähän oli sitten ensin harjoiteltava koetilkkuun. Opettajat sanoivatkin etukäteen, että kanttinauhojen ompelu on kaikista hankalin maton päiden viimeistelytapa. Kovasti kyllä itseäni mietitytti, että miten ihmeessä selviän tästä. Kaiken lisäksi piti käyttää teollisuusompelukonetta, mikä vähän pelottikin.

Ennen ompelua harsin nauhan kiinni tilkkuun, että se pysyisi paremmin paikallaan.

Koetilkun ompelu sujui, tosin en meinannut tajuta, miten päät saadaan tasaiseksi niin, etteivät ne tursota. Mutta muutaman purkukerran jälkeen ymmärsin, miten ne piti ommella.


 

Tässä olen ensin laittanut nuppineuloilla nauhan kiinni, sen jälkeen harsinut.

Tässä näkyy valmis "pötkylä". Kävin sen myös punnimassa, ja se painaa vajaa 9 kg. Onhan se aikamoinen rulla kannettavaksi, ja varsinkin ommellessa piti vähän miettiä miten sitä liikuttelee. 

Tässä matto vielä asiakkaan lattialla, oikealla paikallaan. Otin kuvat molemmista päistä. 

Ja sitten itsearviointi kurssista:

Suunnittelemani aikataulu ei aivan pitänyt, pääsin kutomaan viikon myöhässä mutta eipä se lopputuloksessa näy. Tiedon määrä, jonka tämän kurssin aikan opin, on aivan valtava. Ja virheiden kautta oppii todella hyvin. Vaikka virheet aina sillä hetkellä harmittavat todella paljon, niin ilman niitä oppiminen jäisi aika vähäiseksi. 

Tällä kurssilla opin paljon myös itsestäni käsitöiden tekijänä. Alkuun, kun ihmiset kehuivat mattoa, halusin itse vain vähätellä asiaa. Mutta sitten ajattelin, että jos en itse arvosta omia töitäni, miten niitä voi arvostaa kukaan ulkopuolinenkaan ? 

Nyt tällä kurssilla huomasin itsekin, miten paljon murehdin turhaan etukäteen. Murehtiminen menee niin pitkälle, että tuntuu kuin sabotoisin omaa tekemistäni. Tottakai kun asiakkaalle tehdään, niin silloin pitääkin tekemisen olla ammattimaista, tai ainakin sen harjoittelua. Mutta ei voi jokaikistä pientäkin asiaa alkaa murehtimaan ja ajattelemaan liikaa. Siinä ei ole sitten enää itse tekemisessä sitä iloa, jota itse koen käsitöiden antavan. 

Paljon olisi asioita, joita olisin nyt jälkikäteen tehnyt toisin, mutta sitä vartenhan minäkin koulussa olen, että siellä opitaan asioita. Tätä asiaa minun on pitänyt itselleni hokea todella monta kertaa, ja luultavasti vielä jatkossakin =)

Vko 12 asiakaslähtöinen valmistus

Sain viime viikon perjataina kuteet, jotka tietysti oli kerittävä ensin. Beigen väriset olivat vyyhdeillä, mutta valkoiset olivat yhdessä kasassa. Tuskailin ensin valkoisten kanssa, että miten ihmeessä selviän tästä, mutta ei siinä lopulta suurempia ongelmia ollut. Tein myös väritestin beigen värisille kuteille, eikä niistä lähtenyt väriä yhtään. Tein testin niin, että ompelin valkoisesta lakanakankaasta taskun, johon piilotin pätkän beigeä kudetta. Sitten ompelin koko jutun kiinni asti. Heitin taskun muiden vaaleiden pyykkien sekaan pesuun. 

Poju-kissa halusi myös osallistua kuteiden kerimiseen =)

Tiistaina aloitin maton kutomisen. Sovimme asiakkaan kanssa, että matto aloitetaan ja lopetetaan kuviolla. Kudonnan aloittaminen jännitti jonkun verran, koska tiesin maton menevän maksavalle asiakkaalle. Mutta hyvin se lähti liikkeelle. Tiistaina ja keskiviikkona olin saanut kudottua jo reilun metrin verran. Täytyy sanoa, että nämä värit, mitkä asiakas lopulta valitsi, ovatkin paljon paremmat mitä alunperin suunniteltiin. Ensinhän oli suunnitelmissa luonnonvalkoinen ja vaalean harmaa. 

Nyt torstai oli kolmas kutomispäivä, ja tänään on tullut paljon palautetta siitä, miten kaunis matosta tulee. Vasta nyt olen osannut ottaa palautteet oikein vastaan, ja myönnän että kyllä siitä nätti tulee. Itseäni on oikeastaan koko kurssin ajan vaivannut se, että itseluottamusta omaan tekemiseen ei oikein ole. Mutta nyt huomaan, että sitä alkaakin löytyä. 

Tänään laskimme Marin kanssa kuteiden menekkejä, ja huomasimme että valkoista kudetta on liian vähän. Se johtui siitä, etten ollut tajunnut suunnitteluvaiheessa sanoa Marille, että salmiakkikuvioiden välinen osa tulee pelkästään valkoisella. Olimme laskeneet menekit niin, että väliosakin tulisi kaksiväriseksi. Tämän virheeni takia on tämä torstai päivä ollut aika kurja, minua on harmittanut niin kovasti tämä oma moka.

Tässä on laskuja, joita teimme Marin kanssa.

Mutta keksimme myös ratkaisun; minulla on kotona valkoista trikookudetta, mitä käytin kokeilutilkkuihin. Sitä on aika reilusti jäljellä, joten kudon maton keskivaiheille sitä, että loppuun riittää se alkuperäinen valkoinen. Tällä tavalla näyttää paremmin siltä, kuin kuteiden valinta olisi tehty tarkoituksella. 

Asiakaslähtöinen vko 11

Viime perjantaina, eli 8.3 kävin siis kutomassa koeloimen loppuun. Kokeilin siihen vähän punaista, mutta pääosin tein niillä väreillä, joita tulee varsinaiseen mattoonkin. 

Loimen luominen mietitytti etukäteen, koska en ollut aiemmin luonut kuin korkeintaan 3 m pitkiä  loimia. Alussa piti hyvinkin tarkkaan miettiä, miten päin luomapuita pyörittelee, ja miten saan juuri oikean mitan. Mutta sitten kun alkoi vaan tekemään ja näki kun lointa syntyi, niin ei ollut enää ongelmia. 

Tiuhta- ja pohjukkalangat piti vaihtaa pidemmiksi, että loimen pystyy levittämään koko maton leveydeltä. Aikasemmin tuntui, että tiuhtalankojen solmiminen on tosi hankalaa, mutta nyt sekin jo sujuu. Olen siis oppinutkin aika paljon =) Loimen painoksi olin etukäteen laskenut noin 499 g, mutta tämä painoikin 560 g. Saattaa siis olla että loimi onkin pidempi kuin se 6 m mitä ajateltiin. Toisaalta, parempi näin päin.

Asiakkaan toive on siis laittaa mattoon osa lakanakudetta ja osa trikookudetta. Laskimme Marin kanssa menekiksi noin 4 kg lakanaa ja 5 kg trikoota. Itselläni oli yksi ylimääräinen lakana, jonka revin koulussa kuteiksi. Huomasin, että lakanasta lähti ihan hirvittävän paljon lankaa. Meinasi ihan hermot mennä, kun jokaikinen kuteenpätkä piti tavallaan "kuoria" irti langoista. Huomasin myös, että kasa, joka langoista tuli, oli todella inhottavan tuntuista..

 

Eilen keskiviikkona olikin sitten huonompi päivä. Olin laittanut loimen pohjukastaan kiinni varvalle ja loimitukille, kun piti ottaa ylimääräinen varpa pois. Siinähän kävikin sitten niin, että otin vahingossa väärän varvan, ja koko loimi putosi varvalta pois, ja valahti lattialle. Kas näin:

Olen niin paljon murehtinut aikataulua ja muita juttuja, että itkuhan siinä tuli. Ja myös se, että matto tulee asiakkaalle, tekee sen, että mielestäni työn pitää olla priimaa. Vaikka tässä vielä opetellaankin asioita. Minulla taitaa olla luottamusta omaan tekemiseeni aika vähän, koska aina kun joku sanoo vähänkin jotain positiivista, niin yritän jollain lailla vähätellä asioita. Ja vaikka tiedän jollain tasolla, että paine työn tekemiseen ei tule koulun eikä edes asiakkaan puolelta, niin silti on hirveän vaikea olla välittämättä. 

Olen huomannut, että olen oppinut täällä koulussa todella paljon myös itsestäni. Yritän joka päivä olla itselleni vähän armollisempi, koska ei täällä opettajatkaan ihmeitä meiltä vaadi, ainakaan vielä =) Ja sitä vartenhan täällä ollaan, nimenomaan oppimassa asioita. 

Nyt on kangaspuut valmiina kudontaan ! Pakko sanoa, että olen todella helpottunut, että yksi työvaihe on taas takana. 

 

Asiakaslähtöinen valmistaminen vko 10

Tällä viikolla olen tehnyt paljon luonnoksia ja piiroksia. Piirtäminen ei ole ollenkaan vahvin lajini, joten olen jonkun verran ollut huolissani myös siitä. Mutta koko ajan olen yrittänyt pitää mielessä, että jokainen piirtää omalla tavallaan, eikä koko ajan tarvitse vähätellä itseään. Itseasiassa itseään ei saisi vähätellä ollenkaan. 

Tällä viikolla olen ollut huolissani myös aikataulusta, miten ehdin tekemään 5 metrisen maton, kun aikaa on jäljellä 4 viikkoa. Huomasin stressaavani asiasta niin paljon, että keskiviikkona oli mahakin aika kipeä. Mutta sitten päätin, että minähän pystyn kutomaan sen maton vaaditussa ajassa, enkä enää murehdi turhaan aikataulusta. Täytyy vaan tulla myös perjantaisin hommiin, ja mahdollisesti pidentää myös päiviä. Jos alan tässä turhaan miettimään asioita, lopputuloksena on vain itsellä huono olo, enkä pysty nauttimaan työn tekemisestä. 

Marin opastuksella laskimme myös loimen ja kuteiden menekkiä; loimen painoksi tulee noin. 480 g, kuteita menisi yhteensä noin 9 kg. Vielä on mietinnän alla, käytänkö sekä lakanakudetta että trikookudetta, vaiko pelkästään trikoota. Perjantaina sekin varmaan selviää kun tapaan asiakkaan. 

Tein myös värillisen luonnoksen, jonka väritin akryyliväreillä. Löysin kotoa vanhat akryylivärit, ja päätin testata niitä. Ihan hyvin luonnos onnistui, tosin en tajunnut kuinka riittävää värit ovatkaan. Maalasin siis A3-kokoisen luonnoksen kokonaan, vaikka ajattelin ensin ettei ehkä kokonaan tarvitse maalata. Mutta eihän väriä voinut hukkaan heittää, aina pitää sen verran säästää. Piirsin myös pienemmän, A4-kokoisen luonnoksen, jonka aion maalata vähän eri väreillä. 

Koelointa on jäljellä vielä jonkin verran, jonka aion perjantaina tulla kutomaan loppuun. Täytyy vain miettiä, mitä värejä haluan käyttää. 

Tavoite olisi päästä ensi viikolla jo loimen luontiin sekä kankaan rakentamiseen. Kerron asiakkaalle materiaalimäärät, jotka hän hankkii ja toivon, että saisin myös materiaalit ensi viikolla. Ehkä olisi helpompi hankkia materiaalit itse, mutta asiakas tietää paremmin itse, minkä väriset kuteet haluaa. 

Työsuunnitelmaa olen myöskin hahmotellut tällä viikolla, Marin avustuksella. Tarjouksen tekemistä ja tuotteen hinnoittelua vähän ehkä jännitän, mutta eiköhän sekin hyvin mene. 

Tässä vielä kuvia tilasta, johon asiakas haluaa maton: